en kehota ketään jatkamaan lukemistaan tästä eteenpäin, koska tarina on huono. huonoksi sen tekee pituus ja sekavuus, jotka luonnehtivat myös kirjoittajaa. kaiken hyvän voisi tiivistää muutamaan sanaan. nimet, paikat, tapahtumat ja kaikki muukin on keksittyä. jos jokin vaikuttaa todelliselta, on kyse sattumasta. ----- Intro: Riikka Noin vuosi sitten huomasin, että myös Riikka oli Henry's Pubin vakioasiakas. Katseemme kohtasivat joskus, joten hänkin lienee huomannut läsnäoloni. En osannut kuvitella että meistä tulisi ikinä mitään. Ainakaan minusta ei tulisi. I: Talvi Kävin työvoimatoimistossa, koska oli pakko. Olin työtön mutta en halunnut töitä: keksin paljon tekemistä ilmankin. Lisäksi olin suunnitellut muuttavani Tampereelle myöhemmin keväällä. Siihen saakka olisin voinut olla niin kuin luonnollisesti olen, mikä on huonoin puoleni. Huonoksi puoleksi se muuttuu myös siinä vaiheessa, kun asioi työvoimatoimistossa. Sain kaksi viikkoa aikaa hakea työharjoitteluun Kallaveden lukioon. Kyselin Kallaveden lukiossa opiskelevilta tai opiskelleilta ihmisiltä mitä mieltä he ovat paikasta. Kyselin, kunnes lähes kaksi viikkoa oli kulunut. Ehkä joku olisi vienyt paikan sillä välin. Olin saanut pelkästään positiivista palautetta, ja suoranaista ylistystä varsinkin henkilökunnasta. Kahden viikon kuluttua, kun sain herättyä kanslian aukioloaikana, lähdin etsimään koulun rehtoria. Löysin hänet. "Tulen teidän koulullenne viestintäharjoitteluun", aloitin asiani. Itsevarmuuteni oli hetkeä aiemmin yhä kasvanut, kun olin nähnyt Riikan ohimennen koulun käytävällä. Hän oli selin. Ei ollut vaikea tehdä päätelmää, että hän opiskelee koulussa. Niin kuin aina ennenkin, sain paikan ongelmitta: työsuhde alkaisi heti pääsiäisen jälkeen. II: Kevät Koululla oli alkamassa Häräntappoase-musikaalin näytökset. Kaksituntinen esitys tuntui liian massiiviselta minkä tahansa lukion tekemäksi. Riikka oli mukana kolmessa tanssissa: heinätanssi, varistanssi ja ruoskatanssi. Kun näin hänet seuraavan kerran koulussa, hänellä oli yllään korsetti. En katsonut liian pitkään, mutta silti toivoin ettei kukaan huomannut. Kun musikaalin harjoitukset olivat viimeisillään, Riikka sai vapautuksen kipeän polvensa vuoksi. Samana iltana näin hänet Henry's Pubissa. Hänen vieressään oli sattumalta tilaa, joten istuin kuin sattumalta hänen viereensä. Mietin uskaltaisinko sanoa jotain. Uskaltaisin. "Sinä olet siinä." "Niin olen", Riikka vastasi. Tottakai hänkin oli huomannut kuinka Häräntappoaseeseen oli tullut mukaan joku tyyppi. Vaivaannuin, kun hän kääntyi liian innokkaana kertomaan kavereilleen kuka olen. Kerroin hänen nimensä hänelle niin kuin hän ei sitä itse olisi tiennyt. Enemmän hän ihmetteli kuinka minä sen tiesin. Tietenkin olin aiemmin ottanut sen selville ohimennen joltain. "Ohjaaja sanoi sen tänään, kun sait vapautuksen", muistin hätäisesti. Meillä oli jotain yhteistä. Juttelimme jotain. Riikka alkoi tervehtiä koulussakin joskus Henry's Pubin jutusteluhetkestä huolimatta. Viikko vapun jälkeen Kuopiossa sattui taas kesäinen auto-onnettomuus, jossa tällä kertaa kuoli kaksi nuorta. Ohitin tuoreen onnettomuuspaikan sattumalta matkalla K-Klubille. Paikalla oli ambulansseja, poliisi- ja paloautoja. Myös yleisöä oli tietenkin kerääntynyt eristetyn alueen reunoille katselemaan näkyisikö kuolleita tai edes verta. Kiersin mahdollisimman kaukaa heidät kaikki. Jo K-Klubilla alkoi kuulla huhuja. Sain tekstiviestin, jossa uutisia lainaten kerrottiin kahden nuoren kuolleen. "Keitähän ne oli." Jatkoin Henry's Pubiin. Riikka seisoi rockpuolen baaritiskillä kaverinsa kanssa. Menin heidän luokseen aikomuksenani sanoa vain jotain. Jättäydyin siihen, kun Riikan kaveri lähti pois. Tarjosin Riikalle oluen ja niin edelleen. Jutellakseni jotain kyselin hänen mieltymyksiään. Omista runoilijasuosikeistani mainitsin Tabermannin ja Kontion. Juttelimme oluen ajan. En huomannut hänen olevan liian humalassa, vaikken ollut itsekään. Hän lähti luokseni yöksi. Kävelimme asunnolleni lyhintä reittiä, joka ohitti onnettomuuspaikan. Toinen kuolleista, kuski, oli Kallaveden lukion entinen oppilas. "Joko kohta ollaan perillä? Kauhean pitkä matka." "Kohta ollaan. Olen kuullut tuon ennenkin, mutta ei matka ole oikeasti pitkä. Ylämäki tekee sellaisen vaikutuksen." "Oletko asunut Kuopiossa aina samassa asunnossa?" "Kyllä. Neljä vuotta tuli tänä keväänä." "Ja viet sinne tyttöjä aina iltaisin." "En", vastasin yhdellä sanalla. Riikka oli ensimmäinen jota edes yritin. Heräsin varhain aamulla siihen, kun Riikan puhelin soi. Yritin herätellä häntä niin lempeästi kuin samassa sängyssä päällekkäin makaavia voi herätellä. Riikka nukkui sikeästi. Puhelin lakkasi soimasta, mutta jatkoin herättelyä. "Sinun puhelimesi soi", sanoin huomatessani hänen raottavan silmiään. Tarkoitin mennyttä aikamuotoa, mutta Riikka yritti nousta ylös. "Ei se soi enää", rauhoittelin. Puhelin alkoi soida uudestaan. Riikka meni keittiööni puhumaan, kirjoitti tekstiviestin ja lähti. III: Kesä Seuraavan kerran näin hänet kunnolla ylioppilasjuhlissa, jossa hän piti tuoreen ylioppilaan puheen. Hän siteerasi puheessaan Tabermannia ja Kontiota. Istuimme kuvaamataidon opettajan kanssa yläparvella ja arvostelimme ylioppilastyttöjen kävelytyyliä. Farkkusukupolvi ei osaa edes istua hameissaan: jalat vääntyvät vaikean näköisesti. Korkokengillä astutaan kantapää edellä niin kuin lenkkitossuilla on totuttu astumaan. Arvostelut vaihtuivat päinvastaisiksi Riikan kohdalla, sillä hän osasi sekä istua että kävellä. Olimme kesän ajan tervehtineet Riikan kanssa aina huomatessamme toisemme. "Peliriippuvuuteenkin voi saada apua", aloitin jutustelemisen tiistaina 22. kesäkuuta. Olin aiemmin päivällä huomannut hänen pelanneen Photoplay-automaattia, ja äsken Henry's Pubissa toistamiseen. Olin juomassa ensimmäistä oluttani. Riikka paljasti ettei olettanut meidän puhuvan enää mitään toisillemme. Annoin hänelle lainaan CD-levyn, joka oli mukana sattumalta. Vaihdossa sain hänen puhelinnumeronsa. Sovimme tapaamisen, jossa hän palauttaisi levyn. Riikka ei saapunut tapaamiseen. Noin puoli vuotta myöhemmin sain kuulla kuinka hän oli kääntänyt senkin minun syykseni. Sovimme peruuntuneen tapaamisen tilalle uuden. Riikkaa alkoi nähdä myös K-Klubilla. Jutellessamme myöhemmin hän ihmetteli kun en ollut edellisenä keskiviikkona ollut siellä. Harmitti. Seuraavan kerran istuin K-Klubilla pelaamassa Trivial Pursuitia, kun Riikka tuli istumaan seuraamme. Toivoin myös hänen huomaavan, että olin pelannut hyvin. Elettiin kesäkuun viimeistä maanantaita. "Mistä tiesit syntymäaikani?" hän aloitti taas. Hän alkoi miettiä vaihtoehtoja, esimerkiksi koulun tiedostot, jotka olin jo aiemmin kieltänyt kolmesti. Tai olenko ollut töissä esimerkiksi jollain seurakunnalla. Kerroin olleeni siviilipalveluksessa Varkauden seurakunnalla vuoden 1999. "Nyt se selvisi", hän riemastui. "Kuinka olisin silloin osannut etsiä tietoja jostain H. Riikka Johannasta?" ihmettelin hänen sukunimensä kanssa. "Tuo tiesi toisen nimeni!" hän säikähti kaverilleen. Taas. Myöhemmin samana iltana Henry's Pubissa sovimme uuden tapaamisen, johon Riikka saapui mukanaan CD-levyni. "Kerroit syntymäpäiväsi jutellessamme ensimmäisen kerran", avasin keskustelun. Hän oli säikähtänyt, kun olin tiennyt taannoin oikein myös sen. Olin luvannut kertoa kaiken samalla, kun saan CD:ni takaisin. Oli siis ollut aikaa miettiä oikeanlaisia vastauksia. "Entä toisen nimeni?" hän jatkoi. Kerroin kuulleeni sen ylioppilasjuhlissa. En ollut aiemmin huomannut tarkistaa olinko paljastanut sen ennen juhlia vai niiden jälkeen. Myöhemmin selvitin kaiken menneen loogisesti ja niin järkevästi kuin tässä tapauksessa oli mahdollista. Riikan kanssa oli helppo olla, vaikka en välillä osannut puhua mitään. En silti ole vielä osannut puhua kenenkään kanssa koko ajan. En usko sen johtuvan kenestäkään muusta. Riikalla oli vaalea minihame ensimmäisellä sovitulla kahvihetkellämme, johon hän saapui. Tapaamisemme jälkeen jäin katsomaan hetkeksi, kun hän käveli kohti kotiaan. Vastapainoksi muut ihmiset katsoivat minua pitkään. Seuraavan kerran näin Riikan ohimennen jonain iltana juomassa kahden ihmisen kanssa nuorisokeskuksen sisäpihalla. Tunnistin hänet, vaikken nähnyt hänen kasvojaan. Hän seisoi selin pöydän päässä. Oli elokuun alku: kohta hän muuttaisi Tampereelle. Näin Riikan vielä Kuopiorockissa katsomassa jotain jostain myyntikojusta. En katsonut mitä, koska huomioni kiinnittyi hänen housuihinsa. Samana iltana juttelin hänen kanssaan jotain. En muista muuta kuin että törmäsimme backstagella sattumalta kondominjakajan edessä. Jakaja halusi kondomeistaan tietenkin nopeasti eroon ja tarjosi yhden suoraan humalaiseen käteeni. Annoin kondomin takaisin ja sanoin etten tarvitse niitä. IV: Syksy Lokakuun ensimmäisenä päivänä olin henkilöautossa matkalla Helsingistä Kuopioon, kun sain tekstiviestin. Se oli Riikka. Vastasin, johon hän vastasi miettineensä pidänkö lainkaan ihmisistä. Vastasin niin kuin olin tottunut vastaamaan samaan kysymykseen luontevasti mutta luonnottomasti. "Kenellä on varaa olla pitämättä muista ihmisistä". Lokakuun viimeisellä viikolla kävin Riikan kanssa juomassa kahvia ja juttelemassa. Odotellessani luin valitettavasti iltapäivälehteä enkä huomannut, kun hän tilasi kahviaan. Samalla viikolla hän kävi katsomassa työpaikallani Häräntappoase-musikaalin, jonka olin kuvannut ja leikannut. Huomioni kiinnittyi taas hänen tuoksuunsa. Saapuessa ja lähtiessä myös hänen vartaloonsa. Sen jälkeen töissä oli kivempi käydä: sain istua samalla tuolilla, jolla Riikka oli istunut. Seuraavana lauantaina näin hänet Henry's Pubissa emmekä olleet varmaan kumpikaan kovin humalassa. Hän tuli luokseni yöksi ja seuraavaksi päiväksi. En osannut sanoa juuri mitään, koska olisin halunnut vain kysyä. Kiersimme viimaisen Väinölänniemen. Vesi yritti rantautua pakoon jäätymistään. Iltapäivällä Riikka lähti takaisin Tampereelle, jossa näkisimme noin joulukuun puolivälissä. V: Talvi Seuraavana torstaina lähetin kuusisanaisen postin Riikan sähköpostiosoitteeseen. Löysin sen hänen internetsivultaan, jonka hänen oli pitänyt tehdä yliopistossa. "Luetko usein sähköpostisi? Vastaatko niihin usein?" Noin kuukauden ajan lähetimme toisillemme sähköposteja joka arkipäivä, viikonloppuisin olimme yhteydessä öisin. "Jos tulen ensi viikonloppuna Kuopioon, tulen vain sinun takiasi", hän sanoi ainakin kahdessa puhelussa. Hän ei tullut Kuopioon. Näimme siis lopulta mennessäni Tampereelle joulukuun kymmenes päivä. Hän tuli vastaan rautatieasemalle, josta menimme Coffee Houseen istumaan. "Entä jos se ei olekaan samanlaista sitten kun näemme", oli Riikka kysynyt puhelimessa taannoin. Eli häntä vaivasi kuinka asiat olisivat verrattuna aiempiin tapahtumiin. En vieläkään osannut sanoa mitään rakentavaa, koska olisin vain kysynyt. Tulimme siis toimeen samalla tavalla kuin nähdessämme viimeksi. Ainakin minä tulin. Riikka oli aiemmin sanonut ostaneensa mustan minimekon. Olin ehdottanut häntä pukemaan sen ylleen, kun tulen Tampereelle. Hänellä oli se yllään lauantai-iltana, jolloin suhteemme sai ensimmäisen loppunsa. Riikka lupasi silti soittaa seuraavana päivänä. Hän ei soittanut. Viikkoon Riikasta ei kuulunut mitään. Seuraavana lauantaina hän soitti keskiyöllä kysyäkseen oliko meidän juttumme tässä. "Ei", vastasin. Viiden tunnin kuluttua hän soitti uudestaan, juttelimme yli tunnin ja jokin näytti taas olevan hyvin. Kerroin puhelun aikana etten tiennyt Riikan olleen Kallaveden lukiossa hakiessani töitä sieltä. En ollut ottanut selvää asiasta, koska en halua ihmisten tietävän pakkomielteistäni. En jäänyt kiinni. Seuraavana päivänä lähetin hänelle pitkästä aikaa sähköpostia. Olin kirjoittanut internetiin näkemykseni Tampereen tapahtumista. Riikka vastasi siihen vihaisen oloisesti, jonka jälkeen soitin hänelle kysyäkseni onko hän vihainen. Ei ollut, mutta hieman yllättynyt. Hän lupasi soittaa ennen kuin tulee Kuopioon seuraavana päivänä. Hän ei soittanut. Seuraavan kerran sain tietää Riikasta, kun istuin kahvilassa, johon myös hän saapui kavereidensa seuraan. En siis voinut mennä sanomaan mitään hänelle. Samana iltana Riikka lähetti tekstiviestin. Hän kysyi olinko aavistanut tällä kertaa ettei hän soittaisikaan, niin kuin olin aavistanut viimeksi. En. Kolmen päivän kuluttua, tapaninpäivänä, kysyin voisimmeko nähdä. Sovimme tapaamisen yhdeksäksi K-Klubille. Sinne oli jono, josta Riikan saavuttua lähdimme rauhallisempaan paikkaan istumaan. Hyvä niin, sillä saimme juteltua asioita johonkin suuntaan. Myöhemmin en tiennyt mihin suuntaan. Oluet juotuamme lähdimme asunnolleni juomaan neljä lisää. Yritin keksiä jotain tekemistä. "Naidaanko", mietin ennen kuin aloin näyttää hänelle valokuvia. Hän otti niistä mukaansa kolme, joista kaksi oli minusta. Halusin tehdä Riikalle letit, vaikka enemmän halusin hänestä jotain muistoksi. Hiukset oli siis harjattava ennen letittämistä, joten voisin myöhemmin ottaa muutaman hiuksen harjasta. Lisää kuvia näytin tietokoneelta, jonka ääreen Riikka jäi istumaan käydessäni vessassa. Lähdimme Henry's Pubiin hieman ennen vuorokauden vaihtumista. Matkalla hän kertoi haluavansa etutukan minulle. Parannusehdotuksia ulkonäköön. Tulevaisuudensuunnitelmia. "Miksi, jos meistä ei kuitenkaan tule mitään", kysyin haluamatta kuulla vastausta, jonka sain. Perillä annoin Riikalle taskussani olleen tekokukkaparin, jonka hän asetteli huolellisesti käsilaukkuunsa. Hän alkoi kutsua minua bebeksi. Se kuulosti vain etäisesti tutulta pehmeiden konsonanttien ja lyhyiden vokaalien takia. Riikka kertoi ihastuneensa viime tiistaina, koska olin aiemmin kirjoittanut hänestä internetiin. En löytänyt asioille mitään syy-yhteyttä. Sen sijaan kerroin hänen ihastuksensa nimen hänelle niin kuin hän ei sitä itse olisi tiennyt. Enemmän hän ihmetteli kuinka minä sen tiesin. Tällä kertaa en jaksanut edes yrittää muistella vastaukseksi mitään järkevää. Riikka yritti keksiä jotain, jonka tulisin joka tapauksessa myöntämään oikeaksi ratkaisuksi. Kaiken voi aina selittää järkeväksi, jos on katsonut tarpeeksi televisiota. Kolme tuntia Henry's Pubissa on liikaa jopa suudelmien kanssa. Kerroin Riikalle lähteväni kotiin. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja pyysi jäämään seuraksi. Päätin jäädä pieneksi hetkeksi. Lopulta en päässyt lähtemään ennen valomerkkiä, jonka jälkeen lähdin yhdessä Riikan kanssa. Ulkona yritin saada jonkinlaista ratkaisua suhteellemme. "Fuck off, tämä on tässä", hän sanoi ja totteli itse kehotustaan. "Siinäpä hyvät lopetussanat novelliini", mietin matkalla kotiini. "Sinä olet siinä" sulkeutui. Kuu vittuili taivaalta. Lähetin kotimatkalla viestin Riikallekin, joka soitti kohta. Hän oli Henry's Pubin edessä, josta hän oli äsken tapansa mukaan lähtenyt pakoon tilannetta. Olin kohta kotonani. Juttelimme alle kaksi tuntia, joiden aikana ei selvinnyt tulevaisuutta ajatellen mitään. Sovimme lähtevämme kahville seuraavana päivänä kuudelta. Heräsin, kävin suihkussa ja katsoin tietokoneelta viimeksi avatut tiedostot. Niissä oli riikka.txt, vaikka en ollut kirjoittanut tai edes lukenut tätä viikkoon. Tämä oli avattu edellisenä iltana noin siihen aikaan, kun kävin vessassa. Lähdin sovittuun tapaamiseen. En pyytänyt anteeksi kymmenen minuutin myöhästymistäni. "Siitä tekstistä tulee hyvä", aloitin kahvihetken valheellisesti. Kerroin katsoneeni tietokoneestani viimeksi avatut tiedostot, joista kyseinen tekstitiedosto löytyi. Riikka meni vaikeaksi eikä vastannut mitään. Riikka mainitsi yrittäneensä olla bitch edellisenä iltana, jonka myönsin onnistuneen hyvin. Hän oli sillä yrittänyt saada ihastustani laantumaan, mitä en vielä myöntänyt tapahtuneen jo aiemmin. "En halua mitään helppoa. Haluan sinut." "Olen monesti sanonut haluavani sinut. Entä jos vaihdan viimeisen kirjaimen?" kysyin. Halusin tietää onko hänellä viime päivinä ollut mielessään jotain siihen liittyvää. Aiemmin hän oli kertonut olleen. Keskustelun suunnasta päättelin ettei ollut ollut. Hänen alahuulensa oli kuivunut. Tapaamisen jälkeen tilanne oli yhä ratkaisematon 6-0 Riikan hyväksi. Seuraavana iltana Riikka soitti Henry's Pubista. Hänen kaverinsa oli lähdössä kotiin, ja Riikka kysyi olisiko minusta seuraa. Lopulta näimme K-Klubilla, jossa istuin ihmisten kanssa. Sovimme Riikan kanssa, että keskinäinen juttumme on nimitykseltään säätö. Riikan kertomat säädön säännöt sivusivat mielestäni melko tarkasti seurustelun sääntöjä. Ihmisillä on omituinen tapa pettää, mitä ei hyväksytä säädön säännöissä. Jos näin käy säätömme aikana, jälkikäteen ilmoitetaan säädön olevan ohi. Eli jos ei itse petä, tulee petetyksi. Pettämistä ei tietenkään voi säädössäkään ennakoida, koska aina on otettava hetkestä kiinni. Elämättömillä eläimillä sattuu olemaan sellainen tapa, joka on saanut alkunsa sananlaskusta. Hetkessä elävät ihmiset eivät kykene tajuamaan, että jossain on joku joka luottaa ja välittää oikeasti. Pettämistä on olemassa ainoastaan sen takia, että se on mahdollista. Silti pettäminen ei ole mahdollisuus, pettäminen on tilaisuus. Niin kuin säätäminenkin. En osannut olla edes pahoillani. Tietokoneeltani löytyvä tiedosto riikka.txt oli seuraava järjestykseen saatettava aihe. Riikka sai tietenkin ylipuhuttua, että annan tämän hänelle luettavaksi. Jos hän ei pitäisi tästä, en saisi julkaista tätä internetissä. Jos siitä huolimatta julkaisisin, säätö olisi ohi. Enkä saisi uhkailla julkaisevani tätä säädön loputtua. Siinä tapauksessa Riikka ei uskaltaisi sanoa milloin säätömme on ohi hänen osaltaan. Tilanne oli yhä tasapeli 7-0. Saavuttuani yöllä asunnolleni siivosin hieman tätä tekstiä. Lähetin raakaversion Riikan sähköpostiin seuraavana päivänä niin kuin olin luvannut edellisenä iltana. Niin kuin hän oli luvannut, tällä kertaa hän soitti takaisin luettuaan tekstin. Tiesin ettei hän ollut arvannut suurenteluni takia tekstin olevan melko turhanpäiväinen. En silti saanut lupaa julkaista tätä missään. Päätin seuraavina päivinä etten tahtoisi mitään ajanvieteseurustelua, mutta kertoisin sen Riikalle vasta myöhemmin. Siitähän tässä olikin kyse: säädettäisiin niin kauan kunnes säätäminen loppuisi johonkin. Hän saisi silti käännettyä senkin minun syykseni, mitä hän on uskoakseni harjoitellut paljon. En ole huomannut tekeekö hän sen peitelläkseen totuutta itseltään vai uskooko hän oikeasti siten. Siitä välittämättä voisin olla syyllinen mihin tahansa. Ärsyttää, kun naiset luulevat tuntevansa minut. Vielä enemmän ärsyttää se, kun he luulevat etten tunne heitä. Vuoden viimeisenä iltana Riikka soitti korjauksen tekstiini: hän oli Häräntappoaseessa mukana kolmessa tanssissa. Korjasin. Myöhemmin samana iltana näin hänet Henry's Pubissa. Hän istui jonkun miehen vieressä, kun menin suutelemaan Riikkaa. Mies kysyi jotain Riikalta, joka vastaukseksi pudisti päätään. Lähtiessään Riikka ehdotti taas, että oltaisiin vain kavereita. Kerroin sen sopivan ja elin sen mukaan loppuillan, koska toisin ei päätetty. Kello oli yli neljä aamuyöllä, kun kävelimme asunnolleni. Soitin ystävälleni noin kymmenen minuutin puhelun, jonka aikana olin saanut kolmetoista puheluyritystä. "Yksi uusi numero: Riikka". "Kenen kanssa juttelit?" hän aloitti neljännentoista. "En kerro." Hän oli aiemmin paljastanut ettei ole mustasukkainen. Minä olen, mutta mielestäni en liian. En ole vielä joutunut kärsimään mustasukkaisuuteni takia, päinvastoin. Vuoden ensimmäisenä aamuyönä juttelimme Riikan kanssa puhelimessa kolme kertaa. Ensimmäisen kerran hän soitti istuessani vielä Henry's Pubissa. Mutta niin kuin seuraavatkin puhelut tästä eteenpäin, vain kaverina. Vain kaverina hänen osaltaan: itse en kaveruutta arvosta. Haluan tutustua ihmisiin. Outro: Tammikuun ensimmäinen 2005 Tätä vuotta oli kulunut viisi tuntia, joista kolmasosa puhelimessa. Käydessäni vuoteeseen viimeisen kerran herätin vahingossa Katrin, joka lähti kahdentoista tunnin kuluttua. Ja niin edelleen.