YLIOPPILASKIRJOITUKSET Ylioppilaskirjoituksista tulee yleensä ensimmäisenä mieleen ankara lukeminen ja vielä ankarammat kuuden tunnin kirjoitussessiot. Ja niinhän se onkin useimmille nuorille, jotka ovat käymässä viimeisiään lukiota. Itselleni kirjoitukset tuovat mieleen lähinnä helpot perseellä tienatut rahat. Asemani on kuitenkin aivan toinen: olenhan sentään valvojana kirjoituksissa. Olen toisinaan miettinyt kuinka valvojat valmistautuvat kirjoituksiin. Muille samaa pohtineille päätin pitää päiväkirjaa tästä ylioppilaskirjoitusten vähemmän puhutusta puolesta. Tämä päiväkirja on siis pelkästään oma näkemykseni eikä tämä kelpaa yleistykseksi. Maanantai 14.3.05, ensimmäinen koepäivä, äidinkieli I Valvottavat tunnit kello 12-15 Vielä aamulla en tiennyt tarkasti missä on Pohjantien koulu, jossa kirjoitukset pidettäisiin. Oman koulumme eli Kallaveden lukion tiloissa ei ole tarpeeksi isoa salia kahdelle sadalle oppilaalle. Lähdin siis matkaan tarpeeksi ajoissa, noin kymmeneltä. Kävelin hitaasti ja varmasti vilkuillen samalla karttaa, jonka olin ottanut mukaan. En ollut löytänyt kotoani sopivaa karttaa, joten olin ottanut kartan mukaan puhelinkopin luettelosta. Matkalla huomasin reitin kulkevan anniskeluravintola Ampiaisen vierestä. Sen kohdalla kysyin vastaantulijalta missä etsimäni koulu sijaitsee. "Tuossahan se on, kun kävelet tämän kadun päähän, niin melkein näet sen tien vasemmalla puolella." Kiitin ja lähdin eri suuntaan. Katu ei näyttänyt pitkältä ja aikaa oli vielä yli tunti, mikä oli liian pitkä aika odottamiseen. Lähdin anniskeluravintola Ampiaiseen juomaan yhden rauhoittavan oluen. Päästyäni taas kirkkaaseen ulkoilmaan aikaa oli vielä hieman yli puoli tuntia. Lähdin siitä huolimatta kävelemään kohti koulua, joka oli tietenkin siinä mihin olin saanut neuvon. Matkalla söin kurkkupastillin vaimentamaan oluen löyhkän, jos sitä oli. Aikaa oli vielä melko tasan puoli tuntia. Jätin ulkovaatteeni valvojille varattuun tilaan ja lähdin etsimään koulun ruokalaa. Pihalla telmivistä lapsista päättelin koulun olevan ala-aste. Kysyin joltain missä on koulun ruokala. "Tuosta ovesta sisään, vasemmalla on lasiovet, heti niitten takana oikealla." Koulun sisällä huomasin jonkun luokan ovessa kyltin, jossa luki 9 A. Yhdistetty ala- ja yläaste siis. Olin viimeisenä ruokajonossa, edelläni oli kehitysvammaisia ja viimeisenä heidän komentava opettajansa. Kävi sääliksi, joten yritin melko hyvällä menestyksellä jutella mukavia hänen kanssaan. Naureskelimme leppoisasti säälle ja nykyajalle. Keittäjät alkoivat katsoa epätietoisena kuka uusi ihminen siellä on tulossa syömään. Olin unohtanut tahallani ruokailuvälineet, joita piti siis jonon loppuvaiheilla mennä hakemaan. Edelläni jonottanut opettaja oli ehtinyt mennä pöytään istumaan ennen kuin olin hakenut haarukan ja veitsen. Keittäjät katsoivat yhä kysyvästi. "Olen erityisluokan uusi työharjoittelija", sanoin hymyillen ja heilautin päätäni heidän pöytäänsä kohden. Keittäjät helpottuivat ja toivottivat tervetulleeksi työpaikalle. Kiitin ja olin kuin tietäisin työharjoittelijoiden ruokailun ilmaiseksi. Menin syömään erityisluokan läheisyyteen kaiken varalta. Ruokailun jälkeen kiitin vielä kerran ja lähdin ulos. Kymmenen minuuttia aikaa elämäni ensimmäiseen ylioppilaskokeiden valvontaan. Tarkistin vielä ohjelapusta mitä valvojat saavat tehdä ja mitä eivät. Tupakoida ei saa. Hain takkini taskusta tupakan, jonka olin joskus humalassa pummannut annettavaksi myöhemmin jollekin. Poltin varmuuden vuoksi ensimmäisen tupakkani kolmeentoista vuoteen. Valvonta alkoi. Ilmoittauduin ykkösvalvojalle, joka neuvoi paikkani, numero kahdeksan. Tuskin ennätin istumaan, kun joku läheisyydestäni halusi vessaan. Kusetin ihmisiä seuraavan puolituntisen ennen kuin pääsin kunnolla hengähtämään. Vähän väliä piti käyttää oppilaita käymälässä, välillä joku pyysi lisää konseptipaperia. Mietin kävelleeni viimeksi kesäfestivaaleilla yhtä paljon kuin tänään. Koe loppui ajallaan ja sain autokyydin keskustaan. Jos olisin valvonut yöni miettien kuinka ensimmäinen valvominen sujuu, olisin valvonut aivan turhaan. Keskiviikko 16.3.05, toinen koepäivä, reaali Valvottavat tunnit kello 11-13 Lähdin aamulla ajoissa, jotta ehtisin käydä syömässä Pohjantien koulun ruokalassa. Matkalla ehdin ajatella asiaa niin paljon, etten lopulta uskaltanutkaan käydä. Olin varannut ruokailuun puoli tuntia eli juuri sopivan ajan ison oluen nauttimiseen. Pistäydyin siis ohimennen ravintola Ampiaisessa. Matkalla valvontapaikalle ehdin taas imeskellä yhden kurkkupastillin lievittämään oluen hajua. Perillä huomasin oluen alkaneen hieman punoittaa ihoani. Onneksi ulkona oli kylmähkö ilma, punoituksesta voisin syyttää sitä. Ja niin syytinkin, vaikka viereinen valvoja ei mitään kysynytkään. Tunsin nauttimani oluen terästäneen huomiointikykyjäni. Luin valvojille laaditut säännöt uudestaan, valvoja ei saa keskustella kokeesta kokelaan kanssa. En siis voinut kysyä montako, kun joku pyysi lisää konseptipaperia. Annoin viisi. Toisin kuin maanantaina, tänään pari oppilasta kysyi saako vessan valon sytyttää. Annoin luvan, koska sitä ei ole kielletty säännöissä. Käytin maanantaina enemmän oppilaita vessassa, mutta tänään he olivat puheliaampia. Ehkä asiat olivat silloin heillekin uusia, ja nyt he ovat hieman rentoutuneet. Samoin kuin muutamat valvojat, joille kaikki oli uutta. En ollut muistanut merkata saapumistani, joten merkkasin ne ykkösvalvojan papereihin lähtiessä. Ensimmäisen tunnin olin ollut paikalla yhdeksän, seuraavan paikalla kahdeksan. En tiennyt missä välissä itse olisin saanut käydä vessassa, päädyin siis odottamaan vuoroni päättymistä. Amatöörijuoppojoen sääntöjen mukaan vessassa saa käydä koko ajan, jos oluen jälkeen käy heti kun tekee mieli. Lähtiessä kysyin vanhoilta opettajilta asiasta kuin ohimennen. Olisin voinut käydä vessassa ihan milloin haluan, kunhan mainitsen asiasta jollekin. Olin varannut taas koko päivän valvomiseen, tai pikemminkin en ollut suunnitellut päiväksi mitään muuta. Lähdettyäni oli siis hyvä käydä kotimatkalla ravintola Ampiaisessa vielä yhdellä. Päätin seuraavan kahden oluen aikana päivän olleen tylsä. Kolmannen oluen aikana päätin etten rupea isona opettajaksi. Nauttiessani viidettä päätin todeksi puheet, joiden perusteella ylioppilaskirjoitukset käyvät kalliiksi niihin osallistuville. Lähtiessä ulkona oli alkanut hämärtää. Silti ilma tuntui kirkastuneen niin kuin muutaman oluen jälkeen yleensä käy. Perjantai 18.3.05, kolmas koepäivä, a-kieli Valvottava tunti kello 14-15 Heräsin aamulla liian varhain. Olin totutellut heräämään jo ennen yhdeksää, joten lähdin kiertelemään kaupungille aamupäiväksi. Kuin huomaamatta eksyinkin melkein heti Ampiaiseen istumaan muutamaksi tunniksi. Ennen tunnin työrupeamaa join seitsemän olutta. Tai kahdeksan, samapa tuo näissä mittasuhteissa. Matkalla ravintolasta koululle imeskelin samanaikaisesti paria kurkkupastillia peittääkseni mahdollisen oluen tuoman lemahduksen. Olin vahingossa viisitoista minuuttia etuajassa, olin seurannut aikaa ravintolan kellosta. Puuskutin vessassa hetken ja pesin kasvojani kylmällä vedellä. Viiden minuutin päästä tunsin olevani tarpeeksi terävänä kirjautuakseni ykkösvalvojalle. Peilikuvani oli samaa mieltä. Varmuuden vuoksi otin vielä kaksi kurkkupastillia suuhuni. Kirjautuessani ykkösvalvojalle pidätin hengitystäni. Paikka viisi. Pieneen small talkiin ja neljään nimikirjoitukseen meni yhteensä 22 sekuntia. Oluet alkoivat väsyttää yllättävän nopeasti päästyäni istumaan. Pysyäkseni valveilla kävin ensimmäisen kerran vessassa noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Siihen mennessä en ollut tehnyt mitään. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua oli pakko käydä vessassa oikeasti. En muistanut mainita käymisistäni kenellekään, vaan eiköhän joku sen huomannut muutenkin. Otin samalla kurkkupastillit mukaan laukustani. Oli vielä puoli tuntia valvottavaa. Säpsähdin, kun rehtori ilmoitti koetta olevan jäljellä vielä viisitoista minuuttia. Olin ilmeisesti torkkunut viitisentoista minuuttia. Olen aina ollut parempi nukkuessani kuin valvoessani. Poistin vaivihkaa imeskellyn kurkkupastillin pikkutakkini rinnukselta. Toinen oli tippunut maahan, en huomannut sitä ennen kuin lähdin käyttämään yhtä kokelaista vessassa. Pastilli napsui ikävästi villasukan pohjassa. Poistin pastillin sukastani ennen kuin vedin lähtiessä kengät takaisin jalkaan. Joku kysyi yleisesti tarvitseeko kukaan kyytiä keskustaan, pysyin vaiti. Enkä katsonut ketään silmiin, silmistä olisi saattanut nähdä humalatilan. Kävin vielä ohimennen Ampiaisessa katsomassa oliko lapaseni jääneet sinne, ei. Ehkä ne jäivät Pohjantien koululle äsken. Seuraavan kerran havahduin siihen, kun istuin etupenkillä ja taksikuski kysyi osoitettani. Sanoin mieluummin käveleväni kunnes heräsin kotoani seuraavana aamuna. Taskussani oli kahdeksan euron kuitti. En kyennyt laskemaan rahoistani olinko antanut sen olevan tasan. Maanantai 21.3.05, neljäs koepäivä, äidinkieli II Valvottavat tunnit kello 11-15 Hävetti mennä töihin edellisen kerran jälkeen. Hävetti niin paljon, että ennen koetta oli ollut pakko käydä juomassa yksi rauhoittava ja toinen rentouttava olut Ampiaisessa. Onneksi kukaan ei katsonut pahalla, ehkä siksikään ettei valvomassa ollut samoja opettajia kuin perjantaina. Vasta kahdeltatoista tuli kaksi, joiden muistelen olleen viimeksi. Olin kirjannut kaikki tunnit jo saapuessani, joten ei ollut vaaraa kanssakäymisestä heidän kanssaan. Valvoin tunnin paikalla neljä ja kolme seuraavaa tuntia paikalla kahdeksan. Varmuuden vuoksi en antanut missään vaiheessa edes katseiden kohdata. Valvomisesta tulee joka kerralla hieman tylsempää. Teemapäivään eli äidinkieleen liittyen huomasin vain kaksi mieltä piristävää seikkaa. Kävin kusettamassa ihmisiä sisääntuloaulan vessoissa ennen kahtatoista, jonka jälkeen käytössä on vain kolme vessaa. Ainakin yhteen oveen oli tehty iso lappu: "YO-KOKELAIDEN SISÄÄN KÄYNTI". Toinen pirteä ohje oli äskeisen vieressä seinällä: "YO KIRJOITUKSET SALISSA HILJAISUUS!" Näiden innoittamana tein itsekin salaa kivan säännön yhden vessan seinälle: "Pidä glosetti siistinä!" Naureskelin sille itsekseni hetken ennen kuin kävin sanomassa ykkösvalvojalle, että käyn vessassa. Teemapäivään liittyen ei sattunut siis mitään kummempaa. Olin vain iloinen ettei ollut esimerkiksi fysiikan kirjoittajia paikalla tällä kertaa. Useimmat kokelaat eivät osanneet siirtää lähtiessä tuolia pöydän alle äänettömästi. Heitäkään useammat eivät edes yrittäneet siirtää tuoliaan niin kuin ylioppilaiden kuuluisi jo osata tehdä. Ainakin jos kumpikaan heidän äideistään ei ole paikalla neuvomassa käyttäytymissääntöjä. Viimein rehtori tuli lopettamaan päivän kirjoitukset. Ennen lähtöä autoin keräämään nimilappuja ja roskia pulpeteilta seuraavaa kirjoituskertaa varten. Sain rehtorilta autokyytitarjouksen keskustaan, kieltäydyin siihen vedoten upeaan kävelyilmaan. Aurinko paistoi ja oli lämmin, suorastaan kuuma. Matkalla menin Ampiaiseen vilvoittelemaan hetkeksi. Aamulla saapuessani töihin en ollut löytänyt lapasiani edes Pohjantien koululta. Ampiaisen baarimikko oli jo hieman liian tuttavallinen tilatessani vasta ensimmäistä olutta. Niin kuin ihmiset ovat tuttavallisia heitä kohtaan, joita ovat nähneet liian kovassa humalatilassa. Sillä saa yliotteen. Baarimikko sanoi, että lapaseni olivat jääneet perjantaina taksiin, ja kuski oli tuonut ne lauantaina. Tämän perusteella baarimikolla taisi olla syytäkin olla tuttavallinen. En mielestäni ollut vakioasiakkaan näköinen. Hävetti niin paljon että lähdin pois jo ensimmäisen oluen jälkeen. Ihan vain käydäkseni pankkiautomaatilla kulman takana. Rehtori oli jonottamassa samaan aikaan samalla automaatilla. Keskiviikko 23.3.05, viides koepäivä, b-kieli Valvottavat tunnit kello 9-15 Tänään oli niin aikainen herätys, etten ehtinyt käydä Ampiaisessa ennen koetta. Ei se olisi ollut aukikaan. Olin käynyt varmistamassa, avoinna kello 9-02. Yritin olla auttavaisen näköinen ennen kokeen alkamista niin kuin aamun ensimmäisten valvojien kuuluukin. Kohta rehtori lähestyi niin kuin hänellä olisi jotain asiaa. Yritin käyttäytyä kiireisen toimeliaasti niin kuin en olisi huomannut hänellä olevan jotain asiaa. Olin niin kuin en olisi aavistanut mitä asiaa hänellä on. "Voisitko olla kolme lisätuntia iltapäivällä. Yksi valvojista on sairastunut, olisit hänen tilallaan. En keksinyt muita, ja tähän asti kaikki on mennyt sinulta niin hyvin." Yritin löytää sarkasmia hänen puheestaan, en löytänyt. Jälkeenpäin mietin kuinka hän oli tulkinnut kasvojeni epäuskoiset ilmeet. Mikäpä siinä, saisihan siitä lisää rahaa. Eväät olivat vähissä ja kuusi tuntia on pitkä aika, rehtori lupasi jonkun tuovan lisää syömistä myöhemmin. Sain kohta pari rinkeliä ja valmispitsalta maistuvan mausteleivän. Kuuteen tuntiin en saisi mitään muuta syömistä, aika tuntui pitkältä. Aivan kuin ensimmäisellä kerralla, kun olin polttanut tupakan siksi ettei saisi polttaa kolmeen tuntiin. Yleensä syön kerran päivässä, joten ilman aikarajoitusta ei olisi edes ollut nälkä. Ilmeisesti mausteleipä alkoi kiertää vatsassa, ja kohta olikin pakko mennä tyhjentämään. Istuessani vessassa mietin pidinkö liian kovaa ääntä ja olinko liian kauan. Ennen palaamistani saliin sytytin vielä pari tulitikkua odotellessani punan tasaantuvan kasvoiltani. Turhaan. Mennessäni takaisin saliin en uskaltanut katsoa yhtään ketään kasvoihin. En halunnut tietää oliko kukaan kuullut mitään. On tietoja joita ilman on parempi yrittää elää. Pieni vaivainen hymy ei välttämättä pelasta kaikkia päiviä. Istuttuani alas päätin olla mahdollisimman aktiivinen seuraavan puolen tunnin aikana. Ihan vain saadakseni valita mihin vessaan hädästä kärsivät kokelaat menevät. Suunnitelmani onnistui, vaikka joku saattoikin ihmetellä miksen päästänyt häntä lähimpään vessaan. Onneksi kukaan ei kysynyt mitään. Olin aamulla ilmoittautunut alkuperäiselle valvontapaikalle viisi. Kahdeltatoista kävin ilmoittautumassa seuraavalle kolmelle sijaistunnilleni paikalle neljä. Iltapäivällä en jaksanut enää keskittyä mihinkään. Lähtiessä olin niin väsynyt etten käynyt edes Ampiaisessa juomassa energiaa sisältäviä juomia. Keskiviikko 30.3.05, viides koepäivä, matematiikka Valvottavat tunnit kello 9-12 Herätys oli taas liian aikainen käydäkseni Ampiaisessa ennen kokeen valvomista. Tunsin silti lievää ylpeyttä pystyessäni kävelemään sen ohi niin virkeänä. Ilmoittauduin läsnäolevaksi paikalle seitsemän. Ensimmäistä kertaa jouduin olemaan kasvokkain oppilaiden kanssa. Oli pakko yrittää olla miettimättä hauskoja asioita, olisi ollut noloa naureskella yksin. Aloin miettiä kuinka sellaisessa tylsyydessä voi olla miettimättä mitään hauskaa. Rupesin aikani kuluksi laskemaan päässäni millä todennäköisyydellä joku pääsi istumaan eturiviin. En huomannut katsoa moniko kirjoitti matematiikan tänä keväänä enkä heitä jaksanut laskeakaan. Koska oppilaatkin laskevat oletuksia, sovin itsekseni että 200 on hyvä luku. Heitä oli eturivissä noin kaksikymmentä. Eli eturiviin pääsee kymmenen prosentin todennäköisyydellä. Kello oli kymmenen yli yhdeksän. Jos pitäisi lyödä vetoa mihin pääsee istumaan, oikean paikan arvaamisen todennäköisyys olisi puoli prosenttia. Silti jokainen oli päässyt istumaan johonkin, ja vieläpä yksin. Mielestäni se oli jo hyvin epätodennäköistä. Ajatus huvitti niin paljon, että joku sattui juuri sillä hetkellä nostamaan kätensä ja katsomaan kohti. Kolmen tunnin aikana laskin myös kuinka moni valvojista käy vessassa. Ei kukaan. Se ei ole siis normaalia. Itse olen käynyt laskujeni mukaan yhteensä viisi kertaa. Toivottavasti muut eivät yritä pitää ajatustoimintaa väkisin yllä ainakaan samoilla keinoilla. Jos olisin vanha opettaja, voisin syyttää esimerkiksi eturauhasvaivoja ja kaikki ymmärtäisivät. En tosin kaivannut ymmärrystä, kaipasin virikkeitä. Yhdeltätoista tuli keittäjät tarjoilemaan kahvia. Aloin laskea kuinka moni ottaa joko teetä tai kahvia. Neljä viidestä. Vasta puolenvälin jälkeen tajusin, että olisi ollut mielenkiintoisempaa verrata oppilaiden pyyntöjä teen ja kahvin kesken. Ehkä siinäkin neljä viidestä otti kahvia. En usko sen vaikuttaneen mihinkään. Lähdin hieman alakuloisena pois, koska olisin kaikkien aikojen huonoin tekemään laskutehtäviä ylioppilaskirjoituksiin. Taisin ottaa sen liian henkilökohtaisesti, sillä Ampiaisen tarjoilijakin kysyi mikä nyt on huonosti. "Pasi kävi valvomassa ylioppilaskirjoituksia kuutena päivänä. Hän sai palkkaa yhdeksästätoista tunnista verojen jälkeen 145,13 euroa. Kuinka paljon olut saa maksaa Ampiaisessa, jotta työnteko Suomessa olisi kannattavaa? Taksikuluihin lasketaan tasan kahdeksan euroa." Paikkakartta: +------------------------------+ | 8 5 9 4 | | | | 6 Ylioppilaskokelaat 3 | | | | 7 1 2 | +------------------------------+