seuraavana yönä vein työtöntyötöntyötön-lapun kelan toimistoon
linnainmaalle. matkaevääksi hain shelliltä kahvin. parin yön kuluttua
nelli ja jussi toivat mukanaan pyörän, jonka olivat löytäneet ojasta.
seuraavana iltana olikin taas sunnuntai ja viikottainen televisio-ohjelma
martti servo & yösydän. maanantaina yritin taas soittaa kiinteistövastuun
mukavalle pojalle vaihtaaksemme vuokrasopimuksen tyyppiä
alivuokralaissuhteeksi. numero oli vaihtunut eikä netistäkään löytynyt
oikeaa. siirsin asian myöhemmäksi. myöhemmin ei ollut muutakaan tekemistä,
joten kirjauduin sisään last.fm-palveluun. seuraavana
iltana olikin vuorossa kesäkuun kuudes 1340 vuotta myöhässä. tai miten
haluaakaan laskea, jokainen tapa on aina väärä. vietin illan ensin
amadeuksessa, jossa rokkityttö taas katsoi kohti ja hymyili. tietenkin
hymyilin takaisin, mutta en uskaltanut mennä sanomaan mitään, koska hän
oli miesseurassa. joimme laurin kanssa amadeuksessa olutta niin kauan,
että päätimme lähteä dorikseen. krista istui siellä alin kanssa, menimme
yhessä istumaan sivummalle. amadeuksen rokkityttö saapui dorikseen
myöhemmin, ilmeisesti hän oli seurueensa kanssa käynyt jossain toisessa
baarissa välillä, tai ainakin yrittänyt. hän tuli juttelemaan, esittäytyi,
anni, pasi, ja niin edelleen. myöhemmin lauria nauratti, kun annin
miesseuralainen oli lähtenyt hetkeksi johonkin, niin anni oli heti
tarjoamassa puhelinnumeroaan. puhelimeni oli kotona, mutta pyysin
soittamaan siihen. anni kertoi että hänen äitinsä on kirjailija, keroi
hänen äitinsä nimen, jonka kirjan lupasin lukea. vietimme loppuillan eri
pöydissä.
jo amadeuksessa oli aiemmin suvin näköinen tyttö, joka oli tullut myös
dorikseen. sanoin laurille, että tuon nimi on muistaakseni suvi. lauri
kävi juttelemassa tytölle, joka ei ollut suvi. ja että hän ei saanut
mitään kontaktia tyttöön. kysyin pitäisikö hänet hakea pöytäämme istumaan.
sillä aikaa lauri naureskeli kristalle, että pasi lähti kokeilemaan
karismaansa. krista oli vastannut, että tietäähän sen. kymmenen minuutin
kuluttua maria, ei-suvi, istui seurassamme.
lähtiessä annoin vielä puhelinnumeroni jollekin riikalle, joka sitä pyysi
hurmaavan hymyni vuoksi. lähtiessäni seuraavana iltana dave lindholmin
keikalle huomasin, että olen hukannut marian eli veljeni puolison tekemän
lapasen. en uskaltanut mainita siitä ennen kuin olisin varma ettei sitä
löytyisi. muistin pitäneeni niitä viimeksi edellisenä iltana matkalla
amadeuksesta dorikseen. sen jälkeen alkoholi lämmitti tarpeeksi ja ne
lämmittivät vain hinttipussin sisältöä. pitäisi siis kysyä doriksesta ja
taksien löytötavarapisteestä tai jostain, etsiä kävellyiltä matkoilta.
lauri saapui myöhemmin dave lindholmin keikalle, jonka jälkeen jatkoimme
semaforiin elokuvatriviaan. joimme oluen ja kävimme kysymässä onko
elokuvatriviaa tänään, ei. jotain ongelmia tekniikan kanssa. klubilla oli
mariskan keikka, jonne päätimme lähteä. matkalla pari nuorta naista
kysyivät leiriytymisaluetta tampereelta. meistä kukaan ei tiennyt mutta
neuvoin heidät sorsapuistoon, jonka mainostin rauhalliseksi. kerroin
nukkuneeni siellä itsekin jo monta kertaa.
päästessämme klubille oli mariska juuri lopettanut viimeisen biisinsä.
koska emme olleet kaljoittelemassa, lähdin kotiin. ensin kävin doriksessa
kysymässä onko lapanen jäänyt sinne. baarimikko ei ollut ainakaan kuullut
mitään sellaista, mutta kehotti kysymään tiskiltä. kysyin. lapanen oli
jäänyt sinne. etsin sen edellisenä iltana käyttämältäni paikalta. jo
toinen kerta, kun hukkasin lapasen dorikseen, josta sen hain seuraavana
aukioloiltana. kävelin kotiin. kun kotimatkaa jäljellä oli sata metriä,
hidasti vierelleni auto, josta kysyttiin onko vielä pitkä matka. ei, asun
tuossa. he jatkoivat matkaa. pidin tapahtunutta erikoisena.
numerotiedustelu ei tiennyt kiinteistövastuun mukavan pojan uutta
puhelinnumeroa, oli siis lähdettävä käymään siellä. otin vuokrasopimuksen
mukaan miettiäksemme miksei se kelpaa kansaneläkelaitokselle.
kiinteistövastuuta ei enää ollut samalla paikalla kuin aiemmin, jolloin
olimme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen siellä. pidin asiaa outona.
kysyin joltain mitä on tekeillä, hän osasi neuvoa uuteen osoitteeseen.
jossa kävin, mutta siellä ei ollut kiinteistövastuuta. pidin asiaa yhä
oudompana, joten jätin sen olemaan. oudot asiat pitää jättää
rauhaan.
kävin marian, ei-suvin, kanssa kahvilla cafe europassa. hain myös lipun
ilosaarirockiin, vaikken tiennyt lähtisinkö. laurin kanssa olimme sopineet
menevämme syömään elokuvatrivian voittoruokia semaforiin. odotellessani
häntä sain puhelun kolumbuksen asiakaspalvelusta, josta kysyttiin
puhelinlaskuni suuruutta. tarkistaakseen olisiko heillä edullisempaa
tarjolla. kerroin että parinkympin lasku tulee noin joka toinen tai kolmas
kuukausi. kysyjä oli hetken aikaa hiljaa, kiitti ja toivotti hyvää
päivänjatkoa.
seuraavana iltana niagarassa alkoi klassikkokauhuelokuvien sarja, jonka
aloitti night of the living dead. olen nähnyt sen joskus väärällä hetkellä
enkä muistanut siitä juuri mitään. ennen elokuvaa vilahti dvd-mainos, kun
laite käynnistettiin. eikä tarkuuden säätämistäkään peitelty, eikä sillä
niin väliä ollutkaan, yleisöä oli lisäkseni neljä henkilöä. on nuorisolla
muutakin tekemistä perjantai-iltaisin. elokuvan viimeinen kohtaus loppui
kesken ja valot tulivat päälle. jäimme istumaan paikoillemme odottaaksemme
mitä seuraavaksi tapahtuu. on vähintään kohteliasta saada nähdä elokuva
kokonaan, jos siitä on maksettu. minuutin kuluttua konemies tuli
kertomaan, että elokuvaa ei voi näyttää kokonaan. vaivaannutti. joku kysyi
miksi. konemies ei tiennyt, levy vain loppui tuohon. ehdotin, että hän
yrittäisi kohtaushaulla hakea viimeisen kohtauksen. se sopi ja jäimme
odottamaan. elokuva loppui taas kesken samaan kohtaan. konemies tuli
kysymään haluammeko rahat takaisin, vaivaannutti. joku sanoi että olisi se
kai suotavaa, jos ei elokuvaa näe kokonaan. hän pyysi tulemaan tiskille,
hän ottaisi nimemme muistiin. mennessämme joku kysyi haluanko tietää miten
elokuva päättyy. halusin, mutta sitä ennen halusin arvata, arvasin oikein.
tai muistin. kerroimme nimemme tiskillä, kävi sääliksi konemiestä, vaikka
ei se hänen vikansa ollut. hän valitteli, että poltettujen levyjen kanssa
käy joskus noin.
seuraavana iltapäivänä heräsin neljältä. kohta paula ilmoitti kuulleensa
huhun, että olen menossa jyväskylään osasto 11:n keikalle
ja kyseli missä olen. kerroin olevani kotona enkä ole suunnitellut
lähteväni jyväskylään. rupesin miettimään että voisihan sinne sitten
lähteä, katsoin aikatauluja ja päätin mennä. klassikkokauhuelokuvat saivat
jäädä. ja sunnuntaina tietenkin kuopioon nautiskelemaan euron oluita
henry's pubiin. ehdin helposti junaan, lukemiseksi otin pirkko saision
kirjoittaman voimattomuus-kirjan, vaikka se on paksu eikä mahdu
hinttipussiini. sitä varten on imagon kohottamiseksi olemassa
muovipusseja. otin lidlin pussin, koska lidliä yhä paheksutaan itseään
valveutuneina pitävien ihmisten piireissä. valveutuneet ihmiset ärsyttävät
eniten kaikista ihmisryhmistä. ei ne mitään tiedä. minä tiedän, kysykää
minulta. vastaan vaikkette kysyisikään.
olin varmistanut panulta, että heidän keikkansa ei ala ennen kuin pääsen
perille, ja että pääsen sisälle vieraslistan kautta. olin suunnitellut
heidän logonsa ja lupasin tarvittaessa videokuvata keikan. se onnistui.
matkalla panu kyseli mini-dv-kasettia, jollaisen lupasin hankkia matkan
aikana. katsoin vain laukkuuni, siellä oli oikeanlainen kasetti. ilmoitin
sen panulle. muistin suunnilleen missä on ilokivi, mutta varmistin vastaan
astelevalta jengiltä. he kertoivat menevänsä sinne, mutta käyvänsä ensin
pankkiautomaatilla, haluaisinko liittyä seuraan. liityin. nimiä en muista,
mukavaa porukkaa. jossain vaiheessa kävi ilmi, että meistä kukaan ei ollut
käynyt armeijaa ja puolet oli saanut vapautuksen. päästyämme perille
tilasin oluen henkilökuntahinnalla ja menin suoraan takahuoneeseen.
kaupunkilainen tuli maalle elvistelemään.
keikka oli mainio. vietin suurimman osan ajasta takahuoneessa, jonne hain
välillä olutta, ja josta lähdin suoraan nukkumaan. nukuin panun vanhempien
luona, he olivat muualla. nukuin koiran pedillä, joka oli hieman liian
lyhyt. ei se humalassa haitannut. seuraavana päivänä kävin heidin kanssa
kahvilla kahviossa ja hänen kämpällään syömässä kaksi paahtoleipää. noin
kuudelta paula soitti että he ovat lähdössä takaisin kuopioon, menin
heidän kyydillään. heidi tuli osan matkasta mukana jonkun kaverinsa
luokse. kuopiossa kävin ensimmäisenä syömässä nopsakulmassa. vakiomyyjä
oli paikalla ja kysyi kuinka olen viihtynyt tampereella. mietin mitä
helvettiä, hän muisti vaikka viimeksi tapasin hänet muuttaessani
tampereelle, puolitoista vuotta sitten. onhan siellä naisia, vastasin. hän
naurahti eikö kuopiosta oikein löytynyt. en mää sillä, yritin änkyttää.
onneksi tuli lisää asiakkaita pelastamaan tilanteen, istuin alas ja
söin.
akseli soitti, että näkisimme kuopionlahdella puolen tunnin kuluttua. se
sopi, janne tulisi mukaan. soitin sen riikalle, joka myös saapui.
yllätyksekseni myös petra saapui jannen kutsumana. kuopionlahdella en
uskaltanut sanoa hänelle mitään marraskuun kihlajaisistamme. edellisellä
kerralla olin aloittanut keskustelun määränpäänä ehkäpä kihlajaisten
peruminen, jonka jälkeen olin pelkästään tarkemmin tietoinen kihlajaisten
luonteesta ja järjestelyistä. sopeuduin tilanteeseen. enkä ole lainkaan
pettynyt, arvostan petraa. mutta ihmetyttää miksi hän tai kukaan on niin
epätoivoinen, että haluaisi kihlat juuri minun kanssani.
joimme muutaman oluen kuopionlahdella, josta lähdin jannen ja riikan
kanssa k-klubille. henry's pubissa olisi tietenkin edullisempaa, mutta
halusin käydä klubilla. siellä riikka kyseli valokuvausideaa
lopputyöhönsä. pyysin odottamaan pari tuntia. otimme kuvia hauskanpidosta,
istuin kirjan kanssa nurkkapöydässä ja join olutta. henry's pubissa
jatkoimme juttelua siitä kuinka pitäisi ottaa kuvasarja koko päivästä
kirjan kanssa. kuvan kohde lukee kirjaa herätessään, lukee kirjaa
aamupalalla, lukee kirjaa töissä tai koulussa, lukee kirjaa kaupassa,
lukee kirjaa suihkussa, lukee kirjaa puistokaljalla, lukee kirjaa
baarissa, lukee kirjaa baarin vessassa, lukee kirjaa baaritiskillä, lukee
kirjaa tanssilattialla, sammuu lukiessaan kirjaa, lukee kirjaa
järjestyksenvalvojan ohjatessa ulos, lukee kirjaa saadessaan selkään
grillijonossa. lukee kirjaa ehkäpä putkassa. saako kirjaa viedä putkaan.
vaikka silloin ei ollut puhetta, idea lopputyöhön saatiin
sittenkin.
riikka kysyi olenko lukenut juha vuorisen kirjoittamia juoppohullun
päiväkirjoja, en. en pidä siitä, kun koko ajan tapahtuu jotain. tietenkin
vuosia sitten silmäilin niitä internetistä, mutta ei sitä lukemiseksi voi
sanoa. vieläkään en ole jaksanut seurata yhtään nettipäiväkirjaa, blogia
tai vastaavaa. mukaan lukien omani.
joimme henry's pubissa niin paljon olutta, että emme pystyneet juomaan
enempää. oli silti pakko hakea vielä yhdet, jotka join yksin molemmat.
matkalla yöpaikkaan otin postinkantajan kärrystä aamulukemiseksi savon
sanomat. riikka otti myös taiteellisen valokuvan, jossa istun keskellä
risteystä. myöhemmin keksimme sille myös nimen, 'pasi - tiellä jo vuodesta
1979'.
olin suunnitellut jääväni kuopioon tiistaihin asti, mutta maanantaina teki
mieli lähteä ja lähdin. bussi lähti ensin ja ehti vielä samaan junaan
jyväskylässä. menin sillä. matkalla torkuin ja heräsin kuorsaukseeni. se
ei ollut lainkaan jännittävää, ei ollut tarvetta tutkia kanssamatkustajien
reaktioita nukkumaääniini. mieluummin olisin herännyt normaalisti ja
huomannut muiden myötä- ja vastahäpeän levottomista
liikahduksista.
jyväskylässä oli hetki aikaa ostaa lippu junaan ja odotella. seisoskelin
tavaransäilytyslokeroiden vieressä, kun siihen saapui äkäisen oloinen äiti
tyttärensä kanssa. kohta käsitin, että hän oli odottelemassa vartijaa,
joka antaisi takaisin koneen varastaman kaksieuroisen. vartija saapui
paikalle ja kysyi mikä lokero se oli. äkäinen äiti näytti, johon vartija
sanoi että eihän täällä ole mitään. avain oli paikallaan eikä vartija siis
voinut tehdä asialle mitään. sen sijaan hän antoi puhelinnumeron, johon
voisi soittaa. äkäinen äiti soitti siihen ja avautui soittaneensa jo
ainakin viidentoista euron edestä eri paikkoihin eikä hän halua nyt muuta
kuin kaksieuroisensa takaisin. hän kertoi kaiken lisäksi odottaneensa yli
viisi tuntia vartijaa, joka kävi sanomassa ettei voi tehdä mitään. puhelu
katkesi, mitä en ihmettele. äkäinen äiti soitti uudestaan ja pyysi
soittamaan sitten, kun joku tietää mitä on tehtävissä, ja sulki puhelun
kuuntelematta vastausta. ja soitti vielä perään, että soitatte sitten
kanssa. ja sulki puhelun kuuntelematta vastausta. rupesi jo naurattamaan.
jos en olisi pelännyt häntä, olisin voinut helposti viedä hänelle kaksi
euroa, jotta he viimein pääsisivät jatkamaan matkaansa.
keskiviikkona oli varattuna aika työvoimatoimistoon. tutussa ympäristössä
löysin oikean oven helposti, istuin alas ja odotin pari minuuttia.
tuijotellessani oven vieressä olevaa nimikylttiä tajusin että
virkailijalla on sama nimi kuin lapsuudenkotini naapurin emännällä. hän
saapui kohta hajusta päätellen kahvitauoltaan ja pyysi mukaansa
toimistoon. hän ei ollut naapurin emäntä. vaihdoimme tarvittavat sanat
tunnelman vapauttamiseksi, kauhean kuuma ulkona, niin on, ja kun täällä
meni juuri tuo ilmastointikin rikki, no se, ei suomalaiset ole tottuneet
tällaiseen helteeseen, onneksi ulkona tuulee vähän. muutenkin oli
turvallinen olo, tuttuun tapaan kerroin mitä olen tekemässä ja mitä en,
sain värillisiä lappuja joissa väritöntä tekstiä. lupasin ilmoittaa heti,
jos tilanteeseeni tulee muutos, ja tiesin ettei sitä lupausta tarvitse
muistaa. lähtiessä jätin värilliset laput odotushuoneen pöydälle niin kuin
hipit pyytävätkin kierrättämään.
tunnin kuluttua alkoi niagarassa elokuva, jota ennen kävin kirjastossa.
elokuva ei edes maksanut mitään, vaihdoin vain night of the living dead
-elokuvasta saatavan pääsylipun hinnan siihen. pariin päivään en tehnyt
mitään. perjantaina oli cmx:n keikka, johon pyysin mukaan mariaa,
ei-suvia. hän lähti. kävin ensin lassen syntymäpäivillä kissanmaalla,
sieltä oli myös muutama ihminen lähdössä keikalle. päästessämme perille
maria odotteli sovitussa paikassa ja odottelimme muut ihmiset paikalle.
keikka oli paras jonka olen cmx:ltä nähnyt. lähdimme taksilla takaisin
lassen syntymäpäiville, matkalla haimme jankasta lonkeroa ja olutta. parin
juoman jälkeen lasse halusi nukkumaan, piti lähteä juhan kämpälle
naapuriin. kohta roope tuli sanomaan, että pihalla palaa grillikatos.
palokunta saapui paikalle, pitihän siitä kuva saada. maria ei jaksanut
enää juhan luo, joten lähdimme kämpälleni.
aamulla maria tutki hyllyjäni ja löysi käteensä promosivu-pinssin, joita
olin tehnyt myytäväksi. toivoin ettei hän kiinnittäisi siihen mitään
huomiota, tai ettei ainakaan muistaisi osoitetta. tein hänelle pienen
aamupalan ennen kuin lähdimme aamukahville lähiravintolaan. olimme
molemmat niin hiljaisia kuin krapulassa ollaan, kun maria sanoi, että hän
on hiljaista seuraa. ja että voin kirjoittaa päiväkirjaani viettäneeni
aikaa tylsässä seurassa. kerroin ettei minulla ole päiväkirjaa, kun
mieleeni tuli pinssit, joita hän tutki aiemmin. en valehdellut ainoastaan
siinä tapauksessa, jos yrittäisin selittää etten tavallaan valehdellut.
julkinen päiväkirja, vääristeltyjen asioiden päiväkirja, nettipäiväkirja.
miksen osaa edes valehdella hyvin.
seuraavana keskiviikkona oli kesäpäivänseisaus, oli siis lähdettävä
juhlimaan päivien lyhenemistä. soitin marialle, joka ei vastannut. ehkä
hän oli löytänyt internetsivulleni. päivärytmini oli niin päinvastainen,
että ilmoitin muille luopuvani puistokaljoittelusta. myös perjantaina,
juhannusaattona, heräsin juuri ennen kuin annu ja jere tulivat käymään. he
olivat käymässä vanhempiensa kanssa tampereella. join jeren kanssa oluen
kämpällämme, kun annu, jussi ja nelli lähtivät konstan ja pertun luo.
menimme sinne hieman heidän jälkeensä istumaan ja kaljoittelemaan.
myöhemmin siirryimme meidän kämpällemme jatkoille ja saunomaan. ja
kaljoittelemaan. näimme kuinka porukka otti naapuritalosta suomen lippua
ja mietimme mitä pitäisi tehdä. sehän on rikos. niin kuin on rikos ottaa
ravintolasta tuoppeja mukaan. emme tehneet mitään, hauskaahan se oli.
kohta olimme jeren kanssa ainoat hereillä ja kello läheni seitsemää,
jolloin läheiseltä huoltoasemalta saa olutta. oli siis aika siistiytyä,
käydä saunassa, kammata hiukset, harjata hampaat ja yrittää keskittää
katseensa yhteen pisteeseen, kassaneidin silmiin. normaalit
aamutoimet.
matkalla mukaamme lähti joku paikallinen juoppo, joka osti siideriä.
ostimme jeren kanssa kuutiaisen puoliksi. keskustelimme kaikennäköistä,
juoppo oli ollut tietenkin vankilassa ja niin edelleen. lähdettyämme
nukkumaan totesimme jeren kanssa lähes yhteen ääneen arviomme hänestä,
pedofiili. nukuin taas niin väärään aikaan, etten tavannut lainkaan annun,
jeren ja nellin vanhempia. harmitti. panu kuitenkin soitteli että olisinko
lähdössä kaljoittelemaan. mikäpä siinä, sovimme että hän tulee meille,
kristalle oli muutenkin tulossa vieraita jyväskylästä ja siinä voisi olla
seuraa. edellinen ilta oli mennyt niin pitkälle, että myönsin panulle
etten välttämättä voisi kaljoitella paljon. hänellä oli hieman sama juttu,
hän oli juonut puolitoista koria olutta edellisenä iltana. asteikolla
yhdestä kahteen hänen olonsa vaikutti olevan heikko. kello ei ollut vielä
iltayhdeksän, joten haimme shelliltä varmuuden vuoksi 24 pulloa
olutta.
ensimmäiset oluet kestivät noin tunnin, joimme niitä jankan keskustassa,
nurmikolla. shellin nurmikolle en halunnut jäädä, koska aamun
pedofiilimies näytti istuvan läheisen puskan takana. toinen olut kesti
hetken vähemmän eikä se tuntunut vieläkään maistuvan. muutamien jälkeen
oli sama juoda vielä yksi, joiden jälkeen olimmekin taas humalassa. krista
oli aiemmin soittanut, että he ovat sorsapuistossa mutta kohta lähtemässä.
lähdimme panun kanssa sinne. kerroin arvioni, että he ovat juuri
lähtemässä tai lähteneet. 'läpsystä vaihto', panu tiivisti.
joimme sorsapuistossa kahdestaan muutaman oluen ennen kuin siirryimme
amadeukseen. humalainen kari peitsamo kävi hetken ajan pöydässämme
istumassa, pyysin häntä ottamaan valokuvan minusta filmikamerallani.
näyttöä siinä ei ole, mutta peitsamo oli liian humalassa ymmärtääkseen
sitä. yritin opastaa, että katso etsimen läpi. hän halusi ottaa toisenkin
kuvan, molempiin siirryin hieman päästäkseni kuvaan paremmin. kiitin.
klubin kautta lähdimme taksilla jankaan jatkoille. jyväskyläläiset olivat
nukkumassa sisällä ja krista parvekkeella, jatkot oli siis pidettävä
talomme katolla. mikä on hauskaa, koska sekä panu että minä pelkäämme
korkeita paikkoja. lähtiessä otin mukaan jonkun videokameran, johon olisi
tietenkin hauskaa kuvata humalaista keskustelua. videokameran omistaja ei
lähtiessään takaisin jyväskylään tiennyt kameran olleen meidän käytössä.
pääsimme mukaan lopputuloksen
alku- ja päätöskohtauksiin.
palautteet:
ei vielä palautetta
anna palautetta:
"vinyyli on kuin ihmisen elämä - sähköinen, napsahteleva ja musta." helmikuu 2004
